Kesäloma alkoi, sitä on odotettuu. Pieni pelko kuitenkin hiipii alitajuntaan . Töissä ei kerkeä ajattelemaan ja murehtimaan ikäväänsä. Aion kyllä nauttia vapaasta, mutta haastavaahan se on, kun on yli 20 vuotta viettänyt lomansa yhdessä rakkaan kanssa. Tää on nyt toinen kesäloma jolloin olen niin sanotusti yksin. On lapset ,suku ja ystävät, mutta se ei ole sama asia.
Mutta toisaalta ihan sama paistaako aurinko vai tuleeko taivaalta vettä, se on loma kuitenkin ja aioin nauttia siitä.